Johan oli taas päivä! Mahtava alku, niin kuin joka aamu: Vähän jälkeen seitsemän lähdimme lenkille, minä ja Frida, kaksivuotias bordercollieni, varsinainen ADHD-pakkaus. Ohut kerros pumpulinkevyttä lunta peitti maan. Hyvä juttu, säästän Fridalta suihkutuksen lenkin jälkeen. Tuttu joka-aamuinen näky harvoille naapureille: minä, kävelysauvat suihkien, ja Frida onnesta hypellen haistelemassa kaikkien pupujen ja peurojen yölliset jäljet. Toista tuntia viivymme. Sitten vielä takkapuukopat sisään ja varsinaisiin aamuhommiin.

Huoltohommissa vierähtääkin koko aamupäivä. Mieheni, Wilhelm, nukkuu vielä. Sytytän puut takkaan, että hän tarkenee kohta nousta ylös. Käyn suihkussa ja keitän itselleni lautasen kaurapuuroa ja nautin sen marjojen ja maidon kanssa. Sitten valmistan Wilhelmin aamiaisen, herätän hänet ja työnnän pyörätuolin kylpyhuoneeseen.

Kolme ja puoli vuotta sitten, vielä Saksassa asuessamme, muuttui meidän molempien elämä kertaheitolla. Yhtenä syyskuun aamuna ei mikään ollutkaan enää kuin ennen. Wilhelm ei pystynyt nousemaan sängystä. En tajunnut tilanteen vakavuutta, tarkkailin sitä kuin ulkopuolisena, mutta oivalsin kuitenkin, että lääkäri on nyt saatava paikalle. Sairaalassa sitten kuulin, että kaulavaltimon tukos on aiheuttanut melkoisen tuhon aivoissa ja minun on syytä varautua siihen, että Wilhelm ei selviä. Siitä alkoi pitkä kärsimysten tie, joka edelleen jatkuu.

Kun Wilhelm meni aamiaisen jälkeen "hetkeksi" takaisin pitkäkseen, - tosiasiassa hän nukkui taas monta tuntia - maalasin vihdoin keittiön katon, joka on jo pitkään ärsyttänyt minua. Olin tyytyväinen lopputulokseen.

Kesken maalauksen heitin pakastekalafileet uunivuokaan, musersin pari kalaliemikuutiota ja silppusin nipun tilliä niiden päälle sekä lopuksi vielä kanttarellikastikepussin veteen sekoitettuna. Perunat uuniin ja iso kulhollinen salaattia. Wau, että ruoka maistui. Olipa kaiken lisäksi kevyttä ja terveellistä...

Iltalenkki jäi lyhyeksi, koska minun piti ehtiä vielä Someron Painonvartijoiden ryhmään harjoittelemaan. Painonvartijat antaa tällä hetkellä valtavasti positiivista energiaa elämääni, ei vain painonhallinnassa, vaan siitä on tullut viime kuukausien aikana minun oma juttuni. Tästä tarkemmin myöhemmin.